klassikkotarinoiden tutemattomat ensiversiot
Klassikon luominen on tunnetusti hyvin vaikeaa. Oli kyseessä sitten äänilevy, elokuva, tai vaikka elintarvike. Tässä paljastetaan viiden kaikkien tunteman klassikkoteoksen alkuhämärän unholaan vaipuneet alkuperäisvedokset.
Aleksis kivi: seitsemän /
(seitsemän veljestä)
Koko ikänsä mieleltään ja vartaloltaan sairastellut Alexis “Kivi” Stenvall, ei koskaan nähnyt teoksensa saavuttamaa arvostusta yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpänä teoksena. Olisiko tarinasta edes ikinä tullut menestystä, jollei Aleksis olisi lisännyt alkuperäiseen ideaansa veljeksiä lainkaan?
Kiven alkuperäisversioon perustuva Hollywood-elokuva, Seitsemän (Se7en, 1995), sai sekin jonkin verran huomiota ilmestyessään.
Aisopos: Poika joka huusi /
(poika joka huusi susi)
Tarina pelkästä huutavasta pojasta ei kiinnostanut aikalaisia, eikä se tuskin herättäisi kiinnostusta tänä päivänäkään.
Lisättyään tarinaan opettavaisen ulottuvuuden (ja suden), tarina saavutti nopeasti suuren suosion ympäri maailman.
Alexandre Dumas: Kolme /
(Kolme Muskettisoturia
Dumas myönsi itsekin, että toiseksi pienimmästä alkuluvusta kirjoittaminen oli virhe. Kolmen muskettisoturin seikkailuista sen sijaan kiinostuivat myös matematiikkaa vierastavat lukijat.
JavaScript, Python, C++, SQL… kovasta yrityksestä huolimatta, edes koodarit tai muut nörtit eivät trilleristä syttyneet.
Robert Louis Stevenson – Saari / (Aarresaari)
Teinipoika ja saari. Stevenson ei saanut edes eroottista novellia aikaan näistä asetelmista. Vasta lisättyään aarrekartan, papukaijan ja puujalkaisen merimiehen alkoi tarina hahmottua.
